Historia

Hollanninpaimenkoiran alkuperä

Hollanninpaimenkoira on yksi hollantilaista alkuperää olevista roduista, alkujaan puhtaasti työkoira. Aiemmin käyttöominaisuudet olivatkin tärkeämpiä kuin kauneus tai yhtenäinen ulkonäkö.

Maalaiskoiran menneisyyden vuoksi rodulta on odotettavissa monipuolisuutta sekä itsenäisyyttä. Koiran tuli ansaita elantonsa paimentamalla, pihavahtina, metsästämällä, kärryjä vetämällä ja avustaa kaikessa mitä maatalojen elannonhankkimisessa tarvittiin. Koiria ei todellakaan pidetty pumpulissa. Koirat jotka eivät täyttäneet vaatimuksia, nopeutta ja voimakkuutta tai oikeaa kokoa ja kestävyyttä, pantiin pois. Ainoastaan ne koirat joilla oli parhaat käyttöominaisuudet pääsivät suvunjatkamispuuhiin.

Koiran tuli olla kuuliainen, helposti käsiteltävä ja nokkela, tarpeeksi pieni ollakseen nopea ja notkea, mutta tarpeeksi suuri herättääkseen kunnioitusta vahtikoirana. Koiran ulkoisella kauneudella tai värillä ei tuohon aikaan ollut väliä.

Koiriemme ulkomuoto määräytyy suuresti niiden elinalueen ja -olosuhteiden mukaan. Voi huomata, että maissa jotka ovat vuoristoisia, ylänköisiä ja kylmiä koirat ovat erinäköisiä kuin alavassa, tasankoisessa eikä niin kylmässä Hollannissa. Siksi saksan-, belgian- ja hollannin- paimenkoirat ovat eroistaan huolimatta samantyyppisiä.

Alueellisista eroista huolimatta oli nämä rodut kehitetty samoihin töihin.

Nederlandse Herdershonden Club

1800-luvun lopulla heräsi Hollannissa kiinnostus kotimaiseen rotuun. Vaikkei ulkonäköjalostusta oltukaan tehty, oli huhtikuussa 1874 ensimmäinen koira näyttelyssä Amsterdamissa. Vuonna 1875 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä ja 1878 näyttelyssä puhuttiin ensi kertaa hollanninpaimenkoirasta. Nederlandse Herdershonden Club, oma rotuyhdistys, perustettiin 1898.

Karvapeitteen mukaan eroteltiin rodussa kuusi eri variaatiota. Värillä ei edelleenkään ollut väliä, myös valkoinen sallittiin. Vuonna 1906 muuttuivat nuo kuusi muunnosta nykyisiksi kolmeksi (karkea-, lyhyt- ja pitkäkarvainen). Valkoista vähäisessä määrin sallittiin yhä, mutta se kiellettiin kokonaan v. 1914. Näin tehdessä moni hyvä paimenkoira suljettiin pois jalostuksesta, mistä oli haittaa kasvattajille. Ei yksin ulkomuoto muuttunut (koiran täytyy olla hyvin raidoittunut, eli: selvät raidat korvien takaa varpaisiin asti) myös elinympäristö muuttui maatilalta ”tavalliseksi” kotikoiraksi.

Monenlaisten ominaisuuksiensa takia koiria käytettiin yhä enemmän ja enemmän poliisi-, suojelu- ja sotakoirina. Siksi olisi mieluusti haluttu koiria joilla olisi reilumpi säkäkorkeus, joten kokeiltiin risteytyksiä saksanpaimenkoiran kanssa. Pyrittiin vain luomaan isompia ja rotevampia koiria ilman että olisi ajateltu rodunomaisen luonteen säilyttämistä. Vuodelta 1919 tunnetaan neljä pentuetta yhdistelmästä lyhytkarvainen hollantilainen x saksanpaimenkoira. Luultiin, että näin saataisiin koirille lisää massaa. Mutta väärin meni. Seuraavina vuosina saatiin katsella pitkiä selkiä, suuria korvia ja pitkiä häntiä, jotka tulivat saksanpaimenkoirilta.

Hollanninpaimenkoiran kaikkiin muunnoksiin on viime vuosisadan puoleenväliin mennessä käytetty satunnaisesti myös belgianpaimenkoiria.

Hollanninpaimenkoirat Suomessa

Suomeen ensimmäinen hollanninpaimenkoira, pitkäkarvainen urospentu nimeltään Conan, tuotiin vuonna 1989 Minanthe’s kenneliin. Koska Hollannista saa pennun rekisteripaperit aikaisintaan vasta n. 6 kk iässä, tämä koira on rekisteröity Suomeen vuoden 1990 puolella. Ensimmäinen Suomeen muuttanut karkeakarvainen oli narttu Dwarrel Afke v.’t Lookerland, joka tuotiin vuonna 1990 astutettuna Stemma’s -kenneliin. Maamme ensimmäinen lyhytkarva, narttu Tineke v.d. ’s-Gravenschans, saapui vuonna 1991 myöskin Stemma’s-kenneliin.

Hollanninpaimenkoira on kenties alussa maassamme mielletty mainioksi perhekoiraksi ja seurakoiraksi, mutta se on myös oivallinen harrastuskoira, onhan se täällä palveluskoiriin lukeutuva rotu. Suomessa hollanninpaimenkoirien kanssa on tehty tuloksia seuraavissa lajeissa:

  • Agility
  • Koiratanssi
  • Mejä
  • Nosework
  • Paimennus
  • Palveluskoirakoe (haku, jälki, etsintä, viesti, FCI-PAEJ/IGP-FH, FCI-PASU/IGP, mondioring, valjakkohiihto)
  • Pelastuskoirakoe (FCI-IPO-R, kansallinen pelastuskoirakoe, rauniokoe)
  • Rally-toko
  • Toko
  • Vesipelastus

Rodusta löytyy myös VIRTA-käyttöönottotarkastuksen suorittaneita koiria. Hollanninpaimenkoiria on myös käytetty rodun alkuperän mukaisesti karjanajoon.

Näyttelypuolella käyntejä kertyy enemmän kuin rodun kotimaassa. Suomen muotovalion arvoon hollanninpaimenkoirilta vaaditaan hyväksytty luonnetesti tai koulutustunnus 1-luokassa palvelus- tai pelastuskoirakokeesta (IPOR).